Hei
Niin kuin otsikosta näkee, tämä postaus on lähinnä vaihtoon lähtemisestä kiinnostuneille, mutta ei se tarkoita, etteivätkö muutkin voisi tästä pitää tätä mielenkiintoisena.
Idea vaihtoon lähtemisestä ei ole ollut minulle pitkäaikainen unelma. Kiinnostuin ajatuksesta kunnolla vasta yhdeksännen luokan puolessa välissä. Pidin pitkään vaihdon mahdollisuutta kiinnostavana, mutta suljin ajatuksen itseltäni pois, koska ajattelin etten soittoharrastukseni takia voisi lähteä. Lopulta kuitenkin päätin, etten halua jättää välistä mahtavaa mahdollisuutta tärkeän intohimoni takia.
Kun olin kunnolla hurahtanut ideaan vaihtovuodesta, aloitin tutkimustyön internetin ihmemaailmassa. Monia blogeja, keskustelupalstoja ja järjestöjen nettisivuja selattuani päädyin valitsemaan järjestökseni YFU:n. Vanhempieni suostuttelu ei ollut loppuen lopuksi kovin vaikeaa. He eivät missään vaiheessa vastustaneet ajatusta, vaan halusivat lähinnä tietää kaiken mahdollisen järjestöstä ja siitä, miksi halusin lähteä.
Olin sen verta ajoissa, etten heti lopullisen lähtöpäätöksen jälkeen päässyt vielä hakemaan vaihtoprosessiin. Katselin YFU:n sivuja useita kertoja viikossa, että jos haku olisi jo alkanut. Kun palvelu vihdoin aukesi, täyttettyäni vanhempieni kanssa laajan nettihakemuksen jäin odottelemaan vastausta. Ilmoitus haastatteluun pääsystä tuli onneksi muutamassa päivässä, niin ei tarvinnut kauaa stressata. Harmillisesti haastatteluajan sopiminen oli niin vaikeata, että loppuen lopuksi päädyimme skype-haastatteluun.
Monille tuntemattoman kanssa keskustelu saattaa tuntua pelottavalta, mutta ehkä tottuminen siihen on ihan hyvä, jos miettii millä kyseisellä haastattelulla pyritään. Minuakin stressasi, mutta hyvin se meni. Kerran jäädyin ihan täysin, kun haastattelija (joka oli itse vanha vaihtari) kysyi mitä minulla olisi tarjota host-perheelle. Lopulta sain kuitenkin vastattua ja ei se maailmaa kaatanut niin kuin tilanteestani huomata saattaa.
Jonkin ajan kuluttua haastattelusta sain varmistuksen vaihto-oppilasvuoden onnistumisesta. Tämän jälkeen alkoi pelätyn hakupaketin täyttö. Hakupaketti on siis ainakin YFU:n tapauksessa sähköinen lomakekasa, johon täytetään tietoa kouluarvosanoista omiin mielenkiinnon kohteisiin ja lääkärintodistuksiin. Aluksi saatuani paketin, täytin siitä yhdellä istumalla melkein kaiken itse kirjoitettavan sisällön, mutta myöhemmin kyllä parantelin vastauksiani. Isoin homma oli ehdottomasti kaikkien lääkäri- ja koulutietojen täyttämisessä. Tähän pätee sanonta älä tee niin kuin minä tein, vaan niin kuin minä sanon. Itselläni osien lomakkeiden täyttö meni viime tinkaan, vaikka sain kesän yli aikaa täytellä niitä. Lopulta sain muutaman päivän lisäaikaa yhden lääkärilapun palautukseen.
Vaikein osa hakupakettia oli ehdottomasti kuvien valinta ja kirje isäntäperheelle. YFU:n pakettiin laitetaan yhteensä vain maksimissaan kuusi kuvaa, joihin pitäisi mahduttaa oma perhe, kavereita ja mielenkiinnonkohteita. Käytännössä koko elämän mahduttaminen kuuteen kuvaan ei ole hirvittävän helppoa. Itse lähetin vaihtoperheeni saatuani heille muutaman kuvan lisää itsestäni ja lähipiiristäni, jotta he saisivat minusta hieman laajemman kuvan. Kirjeeseen kannattaa käyttää aikaa, muttei kuitenkaan kannata stressata siitä liikaa. Itse kirjoitin sitä kolmen päivän aikana ja sain siitä mielestäni ihan hyvän, mutta tilanne voi olla eri ihmiselle joka ei pidä kirjoittamisesta.
Hakupaketin palautuksen jälkeen oli hetken hiljainen odotus, kunnes tuli kutsu ELTIS-kielitestiin, jonka tekevät kaikki YFU:n kautta ainakin englanninkielisiin maihin lähtevät. Testi oli mielestäni aika helppo, joten sen takia ei tarvitse ahdistua. Verrattuna koulun normaaliin englanninkokeen, se oli varmaan
7-luokkalaisille sopivan tasoinen. Siihenhän on liki mahdotonta treenata, niin suosittelen suhtautumista siihen rentoudella. Tarvittaessa testin kaiketi voisi uusiakkin. Koe itsessään oli monivalintatehtävistä koostuva ja siinä oli kuullun- ja luetunymmärtämisosiot eikä muuta.
Näiden jälkeen aikoi henkisesti vaiken osuus. Odotus. On yllättävän ahdistavaa ja outoa tietää menevänsä seuraavaksi lukuvuodeksi perheeseen, josta ei tiedä yhtään mitään. Vaihto pyöri päässä joka päivä ainakin jonkin verran. Lopulta kärsivällisyyteni palkittiin ja sain tiedot. Nyt voin vain odottaa lisää ajatuksissani se päivä, kun lähden tästä maasta ja muutan punaruskeatiiliseen taloon Burton Latimeriin.
Kiitos lukemisesta. Kuvat eivät nyt liity aiheeseen, mutta halusin lisätä postaukeen jotain väriä.
P.S. Jos kirjoitat tai olet kirjoittanut vaihtoblogia, olisi kiva jos kävisit linkkaamassa sen kommentteihin. Niitä on aina hauska lukea.
Niin kuin otsikosta näkee, tämä postaus on lähinnä vaihtoon lähtemisestä kiinnostuneille, mutta ei se tarkoita, etteivätkö muutkin voisi tästä pitää tätä mielenkiintoisena.
Idea vaihtoon lähtemisestä ei ole ollut minulle pitkäaikainen unelma. Kiinnostuin ajatuksesta kunnolla vasta yhdeksännen luokan puolessa välissä. Pidin pitkään vaihdon mahdollisuutta kiinnostavana, mutta suljin ajatuksen itseltäni pois, koska ajattelin etten soittoharrastukseni takia voisi lähteä. Lopulta kuitenkin päätin, etten halua jättää välistä mahtavaa mahdollisuutta tärkeän intohimoni takia.
Kun olin kunnolla hurahtanut ideaan vaihtovuodesta, aloitin tutkimustyön internetin ihmemaailmassa. Monia blogeja, keskustelupalstoja ja järjestöjen nettisivuja selattuani päädyin valitsemaan järjestökseni YFU:n. Vanhempieni suostuttelu ei ollut loppuen lopuksi kovin vaikeaa. He eivät missään vaiheessa vastustaneet ajatusta, vaan halusivat lähinnä tietää kaiken mahdollisen järjestöstä ja siitä, miksi halusin lähteä.
Olin sen verta ajoissa, etten heti lopullisen lähtöpäätöksen jälkeen päässyt vielä hakemaan vaihtoprosessiin. Katselin YFU:n sivuja useita kertoja viikossa, että jos haku olisi jo alkanut. Kun palvelu vihdoin aukesi, täyttettyäni vanhempieni kanssa laajan nettihakemuksen jäin odottelemaan vastausta. Ilmoitus haastatteluun pääsystä tuli onneksi muutamassa päivässä, niin ei tarvinnut kauaa stressata. Harmillisesti haastatteluajan sopiminen oli niin vaikeata, että loppuen lopuksi päädyimme skype-haastatteluun.
Monille tuntemattoman kanssa keskustelu saattaa tuntua pelottavalta, mutta ehkä tottuminen siihen on ihan hyvä, jos miettii millä kyseisellä haastattelulla pyritään. Minuakin stressasi, mutta hyvin se meni. Kerran jäädyin ihan täysin, kun haastattelija (joka oli itse vanha vaihtari) kysyi mitä minulla olisi tarjota host-perheelle. Lopulta sain kuitenkin vastattua ja ei se maailmaa kaatanut niin kuin tilanteestani huomata saattaa.
Vaikein osa hakupakettia oli ehdottomasti kuvien valinta ja kirje isäntäperheelle. YFU:n pakettiin laitetaan yhteensä vain maksimissaan kuusi kuvaa, joihin pitäisi mahduttaa oma perhe, kavereita ja mielenkiinnonkohteita. Käytännössä koko elämän mahduttaminen kuuteen kuvaan ei ole hirvittävän helppoa. Itse lähetin vaihtoperheeni saatuani heille muutaman kuvan lisää itsestäni ja lähipiiristäni, jotta he saisivat minusta hieman laajemman kuvan. Kirjeeseen kannattaa käyttää aikaa, muttei kuitenkaan kannata stressata siitä liikaa. Itse kirjoitin sitä kolmen päivän aikana ja sain siitä mielestäni ihan hyvän, mutta tilanne voi olla eri ihmiselle joka ei pidä kirjoittamisesta.
7-luokkalaisille sopivan tasoinen. Siihenhän on liki mahdotonta treenata, niin suosittelen suhtautumista siihen rentoudella. Tarvittaessa testin kaiketi voisi uusiakkin. Koe itsessään oli monivalintatehtävistä koostuva ja siinä oli kuullun- ja luetunymmärtämisosiot eikä muuta.
Näiden jälkeen aikoi henkisesti vaiken osuus. Odotus. On yllättävän ahdistavaa ja outoa tietää menevänsä seuraavaksi lukuvuodeksi perheeseen, josta ei tiedä yhtään mitään. Vaihto pyöri päässä joka päivä ainakin jonkin verran. Lopulta kärsivällisyyteni palkittiin ja sain tiedot. Nyt voin vain odottaa lisää ajatuksissani se päivä, kun lähden tästä maasta ja muutan punaruskeatiiliseen taloon Burton Latimeriin.
Kiitos lukemisesta. Kuvat eivät nyt liity aiheeseen, mutta halusin lisätä postaukeen jotain väriä.
P.S. Jos kirjoitat tai olet kirjoittanut vaihtoblogia, olisi kiva jos kävisit linkkaamassa sen kommentteihin. Niitä on aina hauska lukea.
Kommentit
Lähetä kommentti