Hei
En ole kirjoittanut vähään aikaan, mutta toisaalta ei ole myöskään ollut mitään mielenkiintoista kirjoitettavaa. Nyt kuitenkin on.
Viime viikonloppuna oli YFU:n lähtövalmennus Virroilla. Ideana oli kertoa kaikkea tärkeätä ja vaihtovuotta helpottavaa infoa. Erilaisia pajoja/luentoja oli erikokoisissa ryhmissä, mutta henkilökohtaisesti tärkeimpänä pidin pienryhmissä olemista. Omassa ryhmässäni oli Britteihin, Irlantiin, Kiinaan ja Australiaan sekä Uuteen-Seelantiin menevät. En tutustunut kovinkaan moneen, joka ei tässä ryhmässä ollut, mutta ehkä tärkeintä onkin tuntea samaan maahan menevät.
Vaikka asiaa tuli paljon ja univelkaisilla aivoilla oli välillä vaikea jaksaa seurata koko aikaa, jäi muutamat asiat päähän.
- Hymyile! Suomalaisessa kulttuurissa hymyily ei ole kovin yleistä, mutta muualla maailmassa saatetaan olettaa, että jos ei hymyile on jokin hätänä.
- Puhu ja kysy, jos jokin mietittyttää. Oli asia kuinka pieni tahansa, jos se hämmentää tai ärsyttää kannattaa puhua siitä. Host-perhe ei välttämättä tajua neuvoa jossain asiassa, koska se on heille täysin normaali. Pahimmillaan puhumattomuus saattaa jopa johtaa asioiden pahaan patoutumiseen ja perheen vaihtoon. Toisaalta perheen vaihtaminen ei ole mikään katastrofi, vaan ihan normaalia.
- Hyväksy erilaisuudet. Maailmassa on niin monia kulttuureita ja ympäristöjä, että luonnollisesti niissä tehdään asiat eri tavalla. Turha vertailu vaan saattaa hidastaa kotiutumista ja jopa lisätä koti-ikävää.
Tulihan valmennuksella paljon asiaa, mutta nuo jäivät päällimmäisenä mieleen. Itselleni tärkeintä oli, että nyt tunnen jo Britteihin tulevia vaihtareita ja ihmisiä joiden kanssa lennetään sitten yhdessä.
Muutamassakin sessiossa puhuttiin sen hetken fiiliksistä vaihtoon liittyen. Tosi monilla lähtemisestä oli jo niin sanotusti tullut todellisuutta, mutta minulla tilanne on vielä aika reilusti eri. Minusta nimittäin tuntuu, etten olisi lähdössä minnekään. Välillä olen kyllä ihan innoissani, mutta silti kaikki tuntuu vain hirveän kaukaiselta. Sain sijoitustiedot niin ajoissa, että olen jo saanut rauhassa totutella niihin. Toivottavasti vaan ei käy niin, että tajuan kunnolla lähteväni vasta viikkoa ennen.
Lopuksi vielä kuva leirikeskuksen viereisestä lammesta/järvestä. Toivottavasti kaikkien vuoden viimeinen koeviikko menee hyvin!
Kommentit
Lähetä kommentti